← Takaisin blogiin

Mites SULLA meni yö?

 

Voi sitä pientä ihmettä kun meille syntyy vauva. Pusi pusi ja hali hali ja sitä myllytystä pienen ihmeen ympärillä sitten jatkuu vuosia. Kaikesta saadaan ohjeita, siis mitä sille pitää tehdä;

  • mitä syöttää ja millaisella lusikalla
  • mitä pukea ja montako kerrosta
  • montako tuntia pitäisi nukkua ja mahallaan vai selällään
  • mitä harrastuksia kannattaisi olla vai ollako ihan kotona
  • …..

Ainakin minun ensimmäisen lapsen kohdalla tuo uni ja sen määrä yms.hurlumheit nukkumisen ympärillä kuului ehdottomasti TOP 3 päänvaivoihin.Vauvojen ja pienten lasten unta valvotaan ja verrataan päivästä toiseen (ainakin äitien kesken) – montako tuntia kerrallaan kenenkin vauva nukkuu, monetko päikkärit ja kuinka monta kertaa teillä herätään yön aikana.

 

Jotain jännää sitten tapahtuu, kun meistä kasvaa “isoja”. Ei välitetä ruokarytmistä, onko siinä kasviksia tai riittävän monipuolista – ja että nukutaanko riittävästi. Mielenkiinto omaa itseä kohtaan lopahtaa todella monella ja valitettavasti; moni pienten lasten äiti ei jaksa pitää huolta itsestään. Samahan se oli minulla – mieluummin karkkipussi kuin kasviksia.

 

Todella moni laiminlyö nukkumista, mennään liian vähillä unilla ja sehän kostautuu. Kroppa ei pääse palautumaan ja alkaa käymään ylikierroksilla, eikä viikonloppuisin oikeasti pysty nukkumaan ns. univelkaa pois. Ei paljon naurata ja mieli masentuu, taas vain lisää. Aivot tarvitsee sitä unta, tahdottiin tai ei. Ajatukset ei palaudu ja kaikki on vähän vaikeampaa. Minulla myös valot alkaa käymään silmiin, ja päässä on outo pyörryttävä olo – ja hermot on tiukalla…

 

Monessa perheessä vanhemmat on rätti väsyneitä, kun mukulat herättelee keskellä yötä. Todellakin, minulla on ollut näitä jo neljä painosta… Yksikään ei varmaan ollut pahimmasta päästä herättelemään, ja nykyään nämä nukkuvat 97% varmuudella yönsä läpi herättämättä. Tosin, viime yö meni hyvinkin katkonaisesti, kun kaksi neljästä sairastaa samaan aikaan. Hyvä muistutus, varsinkin kun samaan aikaan kirjoittelen tätä blogia – mitä ne katkonaiset yöt olikaan.

Lapset kyllä vaikuttaa siihen, miten levännyt itse olen. Minulla lapset on joka toinen viikko, ja rytmitän sen mukaan omia töitäni. Helposti tekisin liikaa töitä silloin, kun minulla ei ole lapsia, ylipitkiä päiviä. Ja sitten väsyisin siihen. Vastaavasti lasten kanssa perusarki on todella vauhdikasta ja tuntuu kuin kilpajuoksisin koko viikon – missä kohdassa on minun työaika! Teen töitä siis kotona, ja osahan palaa parhaimmillaan koulusta jo klo11.

 

Minulle unesta on tullut asia, jota suorastaan varjelen… Haluan suojella sitä asiaa, että saan nukuttua riittävästi, koska jos en nuku, en pysty myöskään treenaamaan. En yksinkertaisesti jaksa tehdä niin hyvin töitä tai hoitaa arkea. Ja vielä;  minun naamasta  näkee myös, milloin uni on jäänyt liian vähiin – silmäpussit senkuin kasvaa vain.

 

Lapsiviikolla käyn nukkumaan samaan aikaan kuin lapset eli yhdeksän aikoihin. Luen vähän aikaa kirjaa ja simahdan taatusti viimeistään puoli kymmenen. Herään taas vastaavasti jo viideltä. Pakkohan ei olisi, ja jos haluaisin niin voisin nukkua vaikka seitsemään. Siitä sitten lapset tulipalokiireellä autoon ja hoitoon ja sen jälkeen aloittaisin omat työni. Näin päin, kun herään aikaisin, pääsen aloittamaan päivän huomattavasti rauhallisemmin.

 

Tämä aikaisin herääminen on yksi tärkeimmistä minun jaksamisen jutuista. Keitän kahvit ja läppäri syliin. Edellisen illan viestien tarkastus, jäikö jotain kesken ja uusien hommien pariin. Usein kirjoittelen näitä blogeja aamun tunteina, kun muualla on vielä ihan hiljaista. Suorastaan harmittaa, jos en jostain syystä jaksa jonakin päivänä noustakaan aikaisin ylös, aamun hetki on mennyttä siltä päivältä.

En jää iltaisin katsomaan telkkaria, enkä sitä yksin ollessani katso lainkaan. Olen auttamattoman pihalla kaikista tapahtumista ja terrori-iskuista, eikä elämänlaatu ole ainakaan huonontunut. Katsoin minäkin ennen telkkaria tunteja iltaisin ja tuntui ihan hullulta kuunnella, kun joku oli “hylännyt” tv:n. En edes muista mistä se idea lähti sitten itsellä lopettaa tv:n katselu? Olisiko se ollut joku teksti, jossa kysyttiin minkä verran aikaa käytät facebookin selailuun ja tv:n katseluun, samalla kun et ehdi tehdä kaikkea mitä haluat… Luulen että se oli tuo. 

 

Kieltämättä on paljon mukavampi elellä, kun ei kuule noita negatiivisia uutisia jatkuvasti. Mutta mikä siinä on parasta, on se, että menen illalla aikaisin nukkumaan. Olen oikeasti niin paljon pirteämpi, vaikka herään aamulla aikaisin.  Ennen menin nukkumaan noin klo 23 – 23.30 ja heräsin klo 7 – 7.30. Vaikka unen määrä on sama, noin 7-8h, mutta jollakin lailla sillä on ihmellinen vaikutus kun menee aikaisemmin nukkumaan ja herää aikaisemmin.

 

En uskonut minäkään sitä ennen ja ärsytti, kun luin jostain mainoksien sähköpostiviestistä, miten joku oli herännyt jo neljältä aamulenkille ja toinen lähtee viideltä juoksemaan. Vastustelin todella kauan ja lopultakin kokeilin, ja kannatti! Tosin, en lähde ainakaan vielä aamuisin suoraan urheilemaan, mutta ehkä sekin päivä koittaa? Mitä siis sanon sinulle, niin kokeile. Muutaman viikon verran. Jos ei toimi, voit aina palata vanhaan, mutta tiedätpähän sitten, että olet edes kokeillut.

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, adios ja ilonkautta moikka vaan! Pää tyynyyn 😀

 

Osallistu keskusteluun

Vastaa