← Takaisin blogiin

Jaksaa jaksaa…..

Mites se meni se Sami Hedbergin vitsi spinningpyörän päällä – jaksaa jaksaa!

**ttu kun ei jaksa 😀 😀

Tällä hetkellä moni näistä blogeista syntyy suoraan valmennuksen keskusteluiden kautta. Jännitin, miten ihmiset reagoi kun eivät ole aivan totaali poikki treenien jälkeen. Palaute, mitä olen saanut, on ollut päinvastaista ja kiitoksia satelee. Aivan mahtavaa!!

Tässä alussa kerron parin kappaleen verran omaa tarinaa.


Pakko tehdä täysillä, joka kerta, koska mikään muuhan ei voi tuottaa tulosta. Minähän en tuulipuku päällä lähde kaduille tarpomaan, eikä ole aikaa “jonniin joutavaan” venyttelyyn. Kaikki tai ei mitään – sen kerran kun lähdetään, niin sitten tehdään. Eihän se ole treeni eikä mikään, jos ajatus luistaa vielä treenien jälkeenkin!

 

Tuli todella kiire taas lähteä salille, äkkiä heitin suuhun vain jotain. Viime yö meni vähän huonoilla unilla, mutta eiköhän se ensi yönä jo uni tule, kun tässä vähän ottaa itestään hikeä irti…… koska sitten jos treenaan räkäkovaa neljä (toivon että kerkeän viiteen! )  kertaa viikossa, voin viikonloppuna taas heittäytyä offline-tilaan, kun onhan tässä treenattu niin maan ***leesti. Eli syödä karkkia ja hyvää leipää, ja kaikkia mahdollisia herkkuja mitä kaupassa sattuu olemaan maistatuksessa. Mielellään jotain katkarapu-majoneesi sotkua….

 

Maanantaina housut kiristää viikonlopun ylensyönnin jälkeen…. tosi great. Naamassakin taas hirveät silmäpussit, kaikki ne irtokarkit ja viinilasit. Treenikassista löytyy likaiset käytetyt vaatteet ja ihan törkeän pahalle haiseva sheikkeri. Unohtui sinne edellisten treenien jälkeen ja palautusjuoman pohjat homehtuu todella nopeasti. Äkkiä vettä ja fairya sekaan ja jätän sheikkerin odottamaan tiskialtaaseen – nyt mennään taas.

 

Treenisalilla mielellään valitsen sen kovimman tunnin mitä on tarjolla ja jos sellaista ei löydy, voi “liian tavallisen” tunnin jälkeen aina jäädä juoksumatolle hetkeksi viimeistelemään. Vähän kyllä kroppaa painaa, mutta en suostu kuuntelemaan. Polvi vihloo, tuo leikattu, mutta on se kestänyt tähänkin asti. Voiskohan ottaa jo isommat painot?

 

Ei jumaliste, mitä nyt taas….. neljä synnytystä on näköjään tehnyt osansa… mulla on jotain sellaista, mitä kukaan nainen ei halua. Tyrä. Ou mai gaad. Täähän on isompien miesten ja vanhusten vaiva, ja nyt sitten mulla! Suoli nousee vatsalihasten välistä noin 5cm korkeudelle vatsalihassarjojen aikana……. supernaisellista…. Yksi ystävä totesi, että nyt sulla onkin sit tekopenis aina matkassa 😀 😀 Totta tuokin 😀

 

Jouduin tai oikeastaan pääsin leikkaukseen, enkä malttanu odottaa ohjeistettua aikaa levossa. Sekin repesi; verkko on kyllä paikoillaan vatsassa, mutta reunat rullaantuneet nippuun. Vauhti alkaa hiljentyä…..

 


 

Kun minulta kysytään mitä ja minkä verran treenaan, en oikein haluaisi edes vastata. Se johtuu siitä, että olen itse treenannut joskus liian kovaa ja siihen väsynyt. Siis liian kovaa omaan kuntoon ja arjessa jaksamisen kannalta. Kaipa sitä haluaa osaltaan suojella muita tekemästä samaa. Sillä jos joku uusi ihminen alkaisi suoralta kädeltä elämään näin kuten minä, olisi tasot liian kovat ja ruokavalio kuin luostarista 😀

 

En treenaa ihmeellisiä määriä, noin 4 x vko:ssa – ja kuulostelen miltä olo tuntuu. Teen viikoittain vain 1-2 kovempaa treeniä, loput on kevyempiä pitkiä sarjoja ja matalasykkeisempiä. Kovat treenit on sitä, että teen omalla maksimilla alusta loppuun asti – ja näiden treenipäivien jälkeen en vuorokauteen mietikkään treenejä. Näin se vaan on, että mitä enemmän tulee “kilometrejä mittariin”, sitä enemmän alkaa huolehtimaan myös unesta. Tai ainakin minä aloin, ja siitähän tulee blogi tietysti myös 😀

 

Ajatellaanpa näin, että olet istunut siinä sohvalla iltaisin nyt jo aika monta vuotta. Tehnyt lapset, keskimäärin kaksi ja nyt ehkä illat menee heidän harrastuksissa. Tai siinä sohvalla. Heitetään hatusta aika, että et ole juurikaan liikkunut seitsemään vuoteen. Sillä tavalla, että siitä olisi tullut sulle tapa, että käyt liikkumassa noin kolmisen kertaa viikossa. En tarkoita rauhallista tallustelua koiran kanssa pissalla, joka puun juurella, vaan semmoista että tulee hiki. Siskon mäyräkoiran kanssa tulee kyllä hiki kävellessäkin, sen verran on tiukkatahtinen tikitys tällä koiralla! Eli siis jos on paita märkänä koiran lenkityksen jälkeen – toimii.

 

Mikäli et ole mitään erityisempää tehnyt, niin ei ole mitään järkeä aloittaa treenit nasta laudassa. Ei sulla kestä yksinkertaisesti kroppa. Tai pääkään. Muutoinkin lihasten hallinta saattaa olla kateissa, kun et ole tehnyt mitään ja mahakin tahtoo taipua eteen. Eli puuttuu siis se kuuluisa “keskivartalotuki”, enkä puhu nyt isosta rasvamahasta 😉 Moni on myös jo tosi jäykkä, lihakset on jumahtaneet liikkumattomuuden johdosta, niin ei oikeasti ole mitään mieltä aloittaa treenaamaan mielettömällä sykkeellä.

Näin lukemattomia kertoja, miten omat asiakkaani pettyivät itseensä, kun aloittivat liian kovilla treeneillä. Minäkin vain jatkoin samalla tyylillä – sitähän asiakkaat halusi. Tykitystä ja hirmuisia sykeosuuksia. Tämä tie on niin lyhyt….. voisin arvioida, että 2 asiakasta kymmenestä pysyi loppupeleissä maaliin saakka. Harmitti kaikkien puolesta, alun innostus loppui ihan kaiken mahdottomuuteen.

 

Itse aloin hiljentelemään vähän ennen kuin täytin 40 vuotta. En tiedä, johtuuko se iän mukana tulevista haasteista vai siitä, että on tajunnut ettei ole mitään järkeä ajatella vain treenejä ja piirun tarkkaa syömistä. Ehkäpä molemmista? Rupesin ajatuksella satsaamaan venyttelyyn ja taukoihin, miettimään miten nukun ja mistä väsyn. Ihan rehellistä itsensä tarkastelua. Esimerkiksi  tiukkoina päivinä, en yrittänyt mennä treenaamaan. Alkuun petyin itseeni, kun en muka löytäny aikaa mennä salille. Pikku hiljaa opin päästämään irti tuosta suorittamisesta, ja tein varmasti ennätykset viime talvena 3 viikon treenitauolla!

 

Opettelua tuo vaati, ja suosittelen. Mietin ihan rehellisesti, mitä haluan. Ollaanko tässä hakemassa kisakuntoa vai onko kivaa olla vain hyvinvoiva – niin tylsältä kuin se silloin kuulostikin…. Eikähän tässäkään ole mitään oikeaa tai väärää, minun oma tyyli on löytynyt. Jos haluat elää kuten minä, ja oppia vähän rennommin nämä asiat (tosissaan, mutta ei vakavissaan), niin aloita toki minun seuraaminen.

 

Joogat ja mindfulness jutut ei sovi kaikille, itse kylläkin yritän hiljentyä joka päivä noin 10 – 20min ajaksi. Ilman että nukahdan 😀 Hyvin kyllä pää tyhjenee, ja sen jälkeen on helpompi jatkaa päivää kun ajatusmyrskyt on kadonneet. Ennen olisin ajatellut, että tuollakin ajalla olisin tehnyt vaikka HIIT treenin. Vaan niin siinä on käynyt, että vaakakuppi on kallistunut rauhoittumiseen.

 

Muutosten myötä jokainen treeni on ollut nyt aina yhtä bueno! En välttämättä salilla nostele lainkaan painoja –  teen 20-30 min treenin stepperillä, venyttelen lihaksia 15min ja menen infrapunasaunaan. Nämä on niitä oikeita hyvinvoinnin hetkiä, itsensä hellimistä. Seuraavalla kerralla onkin taas entistä innokkaampana laittamassa painoja tankoon, tai loikkimassa sammakkona toiminnallisissa treeneissä 🙂

 

Suosittelen kokeilemaan tätä tietä. Moni varmasti on treenannut liian kovaa ja sitten pettynyt itseensä ja siihen että ei yksinkertaisesti jaksa. Jos olet törmännyt tuohon samaan asiaan jo monta kertaa, niin miksi ihmeessä lähteä kokeilemaan taas kerran sitä samaa? Yksi lause on aika osuva tähän kohtaan: mikään ei muutu, jos sinä et muutu.

Jos kokeilet yhden kerran lähestyä asiaa toisesta suunnasta, voit vaikka onnistuakin… Minun valmennus lähtee toisesta suunnasta ja vasta jatkopaketeissa aletaan sitten revittelemään kunnolla. Paikat kestää jne, tiedät miten syödä. Tässä valmennuksessa ei myöskään yritetä pakkolaihduttaa, vaan löytämään jälleen se normaali tapa syödä. Viikot kun etenee, tulee tietoa lisäravinteista – ja ne jotka innostuu, voivat sitten pohjan rakentamisen jälkeen jatkaa tähänkin suuntaan.

 

Eipä mulla nyt muuta – palataan taas uusien blogien merkeissä! Oliskohan se tuosta unesta ja levosta…? Mulla on monia blogeja “pöytälaatikossa”, tämä on minun yksi tapa rentoutua myös.

 

Osallistu keskusteluun

Vastaa