← Takaisin blogiin

Ilon Kautta treenaamaan!

Ilon Kautta treenaamaan!

 

Minun kohderyhmäni on ne ihmiset, jotka tarvitsevat apua käynnistääkseen oman tuloksensa tekemisen NYT, mutta kaikki keinot jo käytetty;  Kotona jumissa olevat naiset, pienten lasten äidit, eläkeläiset, “tekis mieli, mutta kun” – ihmiset. Asenteeni hyvinvoinnin asioita kohtaan on välitön ja iloinen. Avaan ihmisen mielen umpisolmuja vääristä kuvitelmista ja tietysti tekniikkafriikkinä valvon, että liikkeet opitaan heti ja oikein. Hyvinvointi ja terveelliset elämäntavat ovat oikeasti todella hauskoja ja innostavia, mutta jostain syystä nämä asiat otetaan vakavasti.

 

Treenaaminen ja se oman tavoitteen tekeminen kirvoittaa valtavan määrän mielipiteitä. Innostuessaan treenaamaan alkaa ilo kuplimaan ja silloinhan haluaa kertoa asiasta koko maailmalle! Syntyy flow ja omaa aloitusta on ihanaa jakaa toisillekin – kunnes saapuu ankeuttajat. Kutsun ankeuttajiksi niitä, jotka vähättelevät toisen tapaa; kerrankin kun aloittaa. Mitäs sitten, jos ei vaikka aloittanutkaan sen kuumimman trendin mukaisesti, vaan veti lenkkarit jalkaan ja lähti opettelemaan juoksemista. Juokseminenhan oli muutama vuosi sitten sitä “kuuminta hottia”, tällä hetkellä se onkin sitten ihan toista.

 

Nämä hyvinvoinnin asiat ovat monelle niin intohimoisia. En tiedä syntyykö esimerkiksi insinööreille koodatessaan hankauksia näin paljon, kuin personal trainereille omassa työssään tai tuttaville, jotka aloittelevat tekemään elämäntapamuutostaan? Montako pumppausta kuntosalilla millekin lihasryhmälle ja mitä rasvoja ja mihin kellon aikaan, väärin treenaat jos et tee “jakoja”, turha odottaa tulosta noilla hiilihydraattimäärillä jne. Suomessa on erittäin korkea osaamisen taso hyvinvoinnissa ja liikunnassa – valmentajia ja tuloksia arvostetaan, eikä humpuuki-ohjaajat pääse pitkälle. Aloitteleva liikkuja on helposti vähän hämmentynytkin näitä huomatessaan – mikä ja kuka on oikeassa?

 

Media luo meille mielikuvia, mikä on tällä hetkellä se oikein tapa tehdä omaa tulosta. Hypetän itse nyt Tomi Kokkoa, uuh mikä boi boi 😉 Vastaavasti tiukat body-ohjelmat ei tunnu minun jutulta.  Erota oma tavoitteesi näissä asioissa, ja vertaile, mitä milläkin ohjeilla tavoitellaan. Varmasti kaikki treenaajat osaavat oman työnsä, vaikka näkemyseroja onkin. Tutkistele rauhassa, mikä tapa on sinulle sopiva ja mihin olet valmis sitoutumaan;

 

Jos valitset väärän ohjelman egon toiveiden perusteella (esimerkki: vain tiukka, rasvaton kunto on se oikea tulos), tulet kohtaamaan matkallasi paljon epätoivon hetkiä ja väkisin yrittämällä ei tule sitä kestävää elämäntapaa. Luultavasti epäonnistut ja kyse oli vain siitä, että valitsit väärän ohjelman TAI aloitusajankohta ei vain nyt ollut oikea. Älä suutu valmentajalle, kiukuttele ettei tuloksia synny tai moiti selän takana, koska sinä sen valinnan teit. Kukaan ei pakottanut, sinä teit valinnan vapaaehtoisesti. Seuraavalla kerralla tiedät paremmin, mitä etsit, mitä haluat ja mitä olet valmis tekemään asian eteen, jotta saavutat tuloksin.

 

Käyn itse salilla noin 2 x vko:ssa – toki muutakin omatoimista liikuntaa tulee toiset kaksi kertaa vielä päälle. Saleilla ja ryhmäliikunnoissa pyöriessä näkee valtavan paljon ihmisiä, jotka eivät tohdi puhua mitään! Tuijotellaan kengänkärkiä ja asetellaan pyyhettä laudan päälle mahdollisimman näkymättömästi. Jos puhut jotain tuntemattomalle, usein et saa edes vastausta tai sitten hyvin hämmentyneen katseen. Monet tulevat kahdestaan kaverin kanssa, kun ei yksin tohdi tulla. Koska ei tiedä mitä siellä pitäisi tehdä, mistä löytyy oikeat tavarat eikä uskalla itse kysyä neuvoa tuntemattomalta. Monelle kynnys on jo siinä, ettei ilkeä tulla mukaan, kun ei jaksaisi käyttää kuin 2 kg puntteja. Kun “muilla” on käytössä 4 kg painot. Tai sitten otetaan ne liian painavat, kun ei ilkeä ottaa niitä itselle sopiva painoja. Tunti menee todennäköisesti pilalle sen vuoksi, ettei pysty olemaan oma itsensä.

 

Olen kotoisin pienestä kylästä, Viuruniemestä, Pohjois-karjalasta. Kuopiosta 100km kohti Joensuuta, noin suurin piirtein. Hyvän lapsuuden ystäväni kanssa olemme aina puhuneet meistä “Viuruniemen tytöistä”, jotka puhuu, nauraa eikä pelkää. Arki vie mukanaan, emmekä ennätä näkemään, mutta kyllä minä tiedän, että ajatuksissa kohdataan. Nauramme sielujen pohjasta ja asenne elämään on rajoja hyväntahtoisesti heilutteleva. Naurettiin jo lapsina ja nauretaan yhä, aikuisina. Kun liikumme kahdestaan, aika häviää ja ollaan niitä samoja tyttöjä, jotka teki c-kasetille radio-ohjelmaa “Näin meillä”. Voi kun ne löytyisivät, nämä tarinat. Kaverin äiti kävi välillä hakemassa meitä syömään, nopeasti ruokaa ja takaisin intensiivisesti ohjelman pariin.

 

Tuossa c-kasetille nauhoittamisen lumossa on kaksi asiaa, jotka toivoisin kaikkien löytävän elämäänsä ja tähän treenaamiseen, sekä elämäntapamuutokseen. Lapsena ihmettelit aina kaikkea uutta ja halusit innokkaasti kokeilla uusia juttuja; sata lasissa innostuminen ihan ilman rajoitteita ja varsinkin ennakko-oletusta ettei tämä onnistu. Tanssia niin että se kenkäkin saattaa välillä irrota, juosta niin että jalat ei mukana tulekaan. Opetella uudelleen käyttämään omaa kehoaan ja hyppimään tasajalkaa eteenpäin ja pienelle korokkeelle; ohjaan asiakkaita ihan konkreettisesti käsistä kiinni pitämällä saamaan uudelleen näitä onnistumisen kokemuksia. Ja muutaman hypyn jälkeen on niin voittajaolo!

 

Nauran todella paljon, ja rakastan tuoda elämän keveyttä ja tekemisen aitoa iloa treenattaville. Ohjaajana pyrin murtamaan näitä myyttejä, että liikunta ja terveellinen syöminen olisi vakavaa ja sellaista tiedettä, että sitä on vaikeaa enää hallita. Liikuntaan osallistuminen on monelle todella iso kynnys, koska on huono kunto ja rumat vaatteet. Tiedänhän minä sen, koska olen itse ollut samanlainen. Kun teen ohjauksia, murran jäät ihmisten ympäriltä, reippaasti opastan oikeita asioita ja jutellaan mukavia; vähän vitsejä ja tanssia väliin. Nautin siitä, kun ihmiset rohkenee heittäytyä mukaan tunnelmaan, kannustetaan toisia hyvällä huumorilla puolin ja toisin – kaikki tehdään yhdessä ja nostetaan fiilistä ylöspäin.

 

Kun maksat itsellesi ehkä kuukauden kortin jonnekin salille, olisi tietysti toivottavaa, että nauttisit siitä. Olet satsannut itseesi aika ison summan rahaa ja sinulla on nähtävästi sille tavoitekin ja odotuksia saada rahalle vastinetta. Mikä estää niitä saavuttamasta? Usein se on tuo vakavuus ja ilon puute tekemisessä; mitä muut sanovat ja tuijottavat, kun en mitään osaa. Hirvittäviä epämukavuusalueita, joiden yli pääseminen ei ihan ehkä siinä kuukaudessa onnistu. Liikkuminen on oikeasti todella hauskaa ja lisää endorfiineja, hyvän olon hormoneja. Lieventää stressiä jne. Jo sen ääneen sanominen, että pinna on niin kireällä, että tulin siksi liikkumaan, auttaa sinua ja muitakin huomaamaan – näin todella on. Mennessäsi salille ja liikkumaan ajattele, että menet hyvinvoinnin tuubaan – putkeen, josta synnyt uutena ja nautit koko hoidosta, minkä itsellesi annat. Hymyile muillekin, että oltiinpas reippaita kun tultiin hoitamaan kehoa ja MIELTÄ.

 

Ja kokeileppa tervehtiä kaikkia – monet kyllä hämmentyy, kun joku puhuu jotain. Eihän salilla normaalisti puhuta? Entäs jos, jatkossa voisi puhuakin? Hymyillä ja auttaa kaveria; nauraa omalle mokalle ja jos jos toiselle sattuu haaveri; reagoidaan siihen eikä suljeta silmiä. Noloahan se on ja vielä nolompaa, jos kukaan ei auta. Puhumisen, ilon, naurun ja kannustamisen vallankumous –  oliskos hienoa!

 

Kiitos jälleen kun luit tänne asti – esteistä, joita rakennamme itselle kirjoittelen jatkossakin, ja tietysti hyvin paljon muusta. Käy kurkkaamassa myös www.sonjarasanen.fi/palvelut – sinua saattaa kiinnostaa osallistua pidempään neljän kuukauden valmennusryhmääni, Hyvinvoinnin Akatemiaan.

– Sonja

 

PS. Tiesitkö, että teen myös 1-on-1 muutosvalmennuksia valikoiduille asiakkaille? Laita vapaaehtoinen hakemuksesi osoitteeseen hello(at)sonjarasanen.fi ja kerro tavoitteistasi sekä MIKSI haluat tehdä muutoksen. Ehkä valitsen juuri sinut elämäsi muutosmatkalle! Voit tutustua omaan muutosmatkaani täältä.

Osallistu keskusteluun

Vastaa